Tabula rasa

For these past couple of weeks without a job I have spent more time outdoors than probably for the last two months altogether. I've met family and friends, from years back even, more often than I usually do in a quarter of a year. I no longer wake up to that agonising pain in my wrists and arms. I've come up with several new (exciting and quite possible) plans of how to make a living. I have even started to think about studying again. I feel positive about anything, whereas six months ago I felt everything was a struggle. I am happy - and that truly is the best feeling in the world.

Even though I haven't had to go to work, I've been super busy. When I was working I used to postpone things until they piled up, and I never had time to organise everything. Now I've made that my priority. I still have a lot to do until I can get my hands on what I really want to get into, but I want to clear the table before I start. Tabula rasa, you know. It's right around the corner - my new improved future, and I will embrase it like a long lost friend.

Näiden parin työttömän viikon aikana olen ulkoillut enemmän kuin viime kuukausina yhteensä. Olen tavannut perhettä ja ystäviä, jopa vuosien takaa, useammin kuin pitkään aikaan. En enää herää tuskalliseen ranteiden ja käsivarsien kipuun. Olen keksinyt useita - innostavia ja täysin mahdollisia, tapoja hankkia elantoni. Olen jopa alkanut taas miettiä opiskelua. Kaikki tuntuu positiiviselta ja hyvältä, kun vielä puoli vuotta sitten pienetkin asiat olivat jatkuvaa taistelua. Olen onnellinen, eikä sitä tunnetta voita mikään.

Vaikkei minulla olekaan ollut työtä, johon herätä, olen ollut kiireinen. Kun vielä olin töissä, siirsin hoidettavia asioita jatkuvasti myöhemmäksi, kunnes niistä kasaantui jättimäinen möykky. En koskaan ehtinyt järjestellä kaikkea. Nyt olen päättänyt sen tehdä. Vielä on paljon asioita muistettavien listalla, ennen kuin pääsen tekemään sitä mitä todella haluan, mutta aion tyhjentää agendani ennen kuin aloitan. Tiedättehän; tabula rasa. Uusi, parempi tulevaisuuteni on ihan kulman takana, ja tervehdin sitä kuin vanhaa, hyvää ystävää.