There I am again. As often and for as long as possible. I have no interest in writing anything right now, just enjoying this time of year. But if you'd like to, you can see moments of my every day life *here*. I hope your 2013 has started wonderfully!
Tuolla taas olen ja pysyn, niin usein ja pitkään kuin mahdollista. Nyt ei kiinnosta kirjoittaa mitään, nauttia vain. Mutta jos haluat, pääset *täällä* seuraamaan pieniä pilkahduksia elämästäni joka päivä. Toivottavasti 2013 on alkanut sinullekin mainiosti!
Yesterday, when we went to the forest again, something amazing happened. Eilen, kun olimme taas metsässä, tapahtui jotain aivan mahtavaa.
My husband suddenly noticed *this*. Mieheni huomasi yhtäkkiä *tämän*.
There it was, the king of the forest. A moose bull, a really big one. When my husband saw it, it was just standing there (it's incredible how quietly they can move in the forest, you only notice them when they're right next to you). When it saw us, it suddenly charged towards us for a few meters. For a while I thought it would attack; it's their mating time and they can be unpredictable at the moment. It stood there, staring right at us, and I think I whispered to my husband "it's going to come here". Siinä se oli, metsän kuningas. Valtavan suuri hirvisonni. Kun mieheni huomasi sen, se vain seisoskeli jonkin matkan päässä (hirvi liikkuu metsässä uskomattoman hiljaisesti, sen huomaa vasta kun se on aivan lähellä). Kun sonni näki meidät, se yhtäkkiä ryntäsi meitä kohti muutaman metrin verran. Hetken aikaa luulin, että se hyökkäisi; on hirvien kiima-aika, ja ne saattavat olla nyt hieman arvaamattomia. Sonni seisoi paikallaan ja tuijotti suoraan meitä. Taisin kuiskata miehellekin, että se aikoo tulla tänne.
The moose decided it's not worth a fight, and suddenly ran away. Ran so fast I was having a hard time keeping up with it on the camera, as you can see. When they decide to move quickly, it's a little scary. It's horns were clacking on the trees, branches were braking and there was a certain sound. You know, the kind of sound you hear that immediately tells you it's something huge. Hirvi päätti olla haaskaamatta meihin aikaansa ja lähti yhtäkkiä juoksemaan. Se juoksi niin lujaa, etten meinannut pysyä kamerallani perässä, kuten näkyy. Kun hirvet päättävät pistää vauhtia, on näky melkein pelottava. Sen sarvet hakkasivat puihin, oksat katkeilivat ja kuului sellainen ääni. Tiedättehän, ääni jonka perusteella heti arvaa kyseessä olevan jotain tosi suurta.
This was the second time that I've ever ran into moose in the forest. The first time was a few years ago, when my husband and I were on a walk in the woods as usual. That time there was a moose cow with two calves. They were walking very quietly, stared at us for a while and then just kept on going, peacefully. This moose bull was definitely more aggressive, yet I felt no fear. I was humbled by the whole experience and even though I know it could be dangerous, I wanted so much to see it again. I hope I will, some day. Tämä oli toinen kerta eläessäni, kun törmään hirveen metsässä. Ensimmäinen kerta oli muutama vuosi sitten, kun mieheni kanssa olimme jälleen retkillämme. Silloin näimme hirviemän kahden vasansa kanssa. Ne kävelivät hiljaa, tuijottivat hetkisen meitä ja jatkoivat sitten rauhallisesti matkaansa. Tämä sonni oli huomattavasti aggressiivisempi, mutten silti osannut pelätä. Tunsin nöyrää kunnioitusta saadessani kokea jotain tällaista - ja vaikka tiesin, että se saattaisi olla vaarallista, halusin vain palavasti nähdä sen uudestaan. Ehkä vielä joskus.
Lingonberries. Not my favorite, but I eat them anyway while walking in the woods. Puolukoita. Eivät ehkä suosikkimarjojani, mutta napostelen niitä kuitenkin.
Whenever I see something like this, I almost expect a goblin to walk out. Tällaisen nähdessäni melkein odotan menninkäisen kurkistavan ulos.
Climbing up and down the hills, jumping over ditches... My husband does not choose the easiest paths, but it's certainly a good exercise! Mieheni ei valitse helpoimpia reittejä... Mäkiä ylös ja alas, ojien yli ja risukoista. Hyvää liikuntaa se ainakin on!
You are never alone in the forest. You may not see anyone (or anything), but you know they are there. Metsässä ei koskaan ole yksin. Ketään (tai mitään) ei ehkä näy, mutta sen tuntee.
Sometimes there are a lot of *these fellows*. Harmless, but really annoying. Joskus kavereina on *näitä*. Harmittomia, juu - mutta kerrassaan ärsyttäviä.
Some places just appeal to me, even if there's nothing special around. Joihinkin paikkoihin ihastun, vaikkei niissä olisi mitään kovin erityistä.
Nature is the world's largest art gallery. Luonto on maailman suurin taidegalleria.
If I didn't know better, I'd say this looks like it's going to snow soon. (I'm glad it didn't...) Melkein väittäisin tämän näyttävän siltä, että kohta sataa lunta. (Onneksi ei sentään...)
Sometimes we suddenly run into a magical spot. A place that makes you feel like you're inside a storybook. This was one of those places. Joskus törmätään yhtäkkiä taianomaiseen paikkaan, joka on kuin suoraan satukirjasta. Tämä paikka oli juuri sellainen.
Here's a little glimpse of our walk in the forest yesterday. You may have noticed that most of the photos of my husband are taken from behind. There are lots of reasons why I always follow him instead of leading... First of all, he is a hunter and carries a gun, so it's for my safety that I stay behind him. Another reason is that I am completely disoriented in the woods; I have no sense of right direction - he always knows where we are, no matter how long we've been walking around. Plus, when he goes first he finds the best spots to cross the ditches and other difficult places, and all I have to do is follow his steps! Pieni vilaus eilisestä metsäretkestämme. Ehkä joku on huomannut, että melkein kaikki kuvat miehestäni on otettu selän takaa. On monia syitä miksi kuljen aina hänen jäljessään, enkä edellään. Tärkeimpänä se, että hän on metsästäjä ja kuljettaa mukanaan asetta. Turvallisuus siis ennen kaikkea. Lisäksi minulla ei ole minkäänlaista suuntavaistoa metsässä, kun taas hän tietää aina missä mennään - vaikka oltaisiin pyöritty ympäriinsä monta tuntia. Kaiken lisäksi hän raivaa tietä hankalissa risukoissa ja etsii parhaat ojanylityspaikat, minun tarvitsee vain seurata samoissa jalanjäljissä!
P.S. There is supposed to be a video above, but if you can't see it just click *here*. P.S. Yllä pitäisi olla video, mutta jos sitä ei näy, klikkaa *tästä*.
Yesterday evening my husband asked me to join him for a round at the golf course. I said yes, very reluctantly. I was okay with him getting a green card and spending hours and hours at the course with his friends, doing something I thought was -- well, a bit boring, perhaps. Hitting a ball, then chasing it, then hitting it again... And all the other stuff that was connected to golf in my mind; big money, certain clothing, fancy cars and all that. You know, it has that elitist sound to it; golf. Yeah I was okay with him doing whatever he wanted, as long as I didn't have to have part in it.
But as we got there I realised it was not exactly how I had imagined it. The course was nearly empty after they had had a golf contest all day. It was a perfect autumn evening, a little chilly but not too cold. The sun was setting, and there was this gorgeous, flawless grass as far as the eye could see. My husband made me try it myself; the local golf club has a policy of allowing members to take friends on the course for a couple of times before deciding whether they want a green card themselves. We played for two hours and I didn't even realise that, I was so into it all. Yes, it was fun. Yes, it was a good exercise. Yes, I had been wrong. And now I have to wait until spring before I can get my green card.
The lesson..? Never say never to anything.
Eilen illalla mieheni pyysi minua lähtemään mukaansa golfkierrokselle. Hyvin vastahakoisesti suostuin. Minulle oli sama, vaikka hän suoritti green cardin ja vietti kentällä tunnin toisensa jälkeen ystäviensä kanssa, tekemässä jotain joka omasta mielestäni vaikutti melkoisen tylsältä. Lyödään palloa, sitten juostaan sen perässä ja huitaistaan uudelleen... Ja kaikki mielikuvat koko lajin ympärillä; raha, tietynlaiset vaatteet, kalliit autot ja niin edelleen. Tiedättehän, lajilla on se elitistinen tuntu. Tosiaan, sama se minulle vaikka mies harrastaisi mitä haluaa, kunhan minun ei tarvitsisi olla siinä mukana.
Kentälle päästessäni tajusin kuitenkin, ettei kaikki ollut ihan kuten kuvittelin. Kenttä oli lähes autio koko päivän kestäneen kilpailun jälkeen. Oli täydellinen syysilta; viileää, muttei kylmää. Laskeva aurinko loi huikeita varjoja, ja täydellistä nurmea näkyi silmänkantamattomiin. Mieheni patisti minutkin kokeilemaan; paikallisella golfklubilla on käytäntö, että jäsenet voivat tuoda ystävänsä pari kertaa pelaamaan, ennen kuin päättävät haluavatko hommaan mukaan. Pelasimme kaksi tuntia, enkä edes huomannut sitä. Joo, se oli hauskaa. Joo-o, hyvää liikuntaa myös. Ja myönnän kyllä olleeni väärässä. Nyt joudun odottamaan ensi kevääseen, kunnes saan oman green cardini.
I'm packing both my bikinis and my knitted socks. Finnish summer... you never know what you're gonna get. A few more hours (and most likely a sleepless night) and I'm on my way. Hubby dear has to work the morning shift and he'll be there later with the rowing boat. Oh, where? Well there! At the summer cottage!
Pakkaan bikinit ja villasukat. Eihän Suomen kesästä koskaan tiedä. Muutama tunti (ja varmaan yksi uneton yö) niin pääsen matkaan. Miespolo joutuu vielä aamuvuoroon, ja saapuu sen jälkeen soutuveneen kanssa. Minnekö? No sinne tietenkin! Kesämökille!
(You may see some snapshots during next week, I'll be back with more photos later...) (Ensi viikolla ehkä pieniä vilauksia, enemmän kuvia sitten myöhemmin...)
By the yellow flowers I wrote a letter, in a yellow backpack it started its journey to my friend *Ariane*. Once again I had forgotten how much I like sending and receiving letters or cards. It's so wonderful to get something someone has made just for you. And it's fun to try and do your best in creating something that may please the receiver. I hope you'll like it, my friend!
(P.S. Do tell me if you, besides Ariane, would like a letter from me, too. By sending your address to annavee(at)mail.com you may get a little greeting in your mailbox soon!)
Keltaisten kukkien äärellä kirjoitin kirjeen, joka keltaisessa repussa aloitti matkansa *Arianen* luokse. Olin taas unohtanut kuinka hauskaa kirjeiden tai korttien lähettäminen ja saaminen on. On mahtavaa saada jotain, joka on varta vasten sinulle tehty. Ja hirmuisen kivaa yrittää tehdä parhaansa, jotta vastaanottaja pitäisi omasta lähetyksestäsi. (P.S. Kerro ihmeessä, jos sinäkin haluaisit kirjeen minulta. Lähettämällä osoitteesi sähköpostiini annavee@mail.com saatat saada pian tervehdyksen postilaatikkoosi!)
The day before, at 9:30p.m. I suddenly had a vision and a burst of inspiration. Within 45 minutes I was wearing my new summer shirt. It was so simple I put together a DIY for you. If you need any help, just ask me! Toissapäivänä, puoli kymmenen aikaan illalla, tuli yhtäkkiä suuri visio ja inspiraatio. Kolmen vartin päästä uusi kesäpaita oli ylläni. Juttu oli niin yksinkertainen, että kasasin siitä tee-se-itse-ohjeet. Jos tarvitset apua tai ohjeen tekstin suomennosta, kiljaise!
1. Summer nails again.
2. I planted a cherry tree and two apple trees. I really really really hope they'll grow big and fruity!
3. Back in the woods, this time no more snow.
4. Cycling. L-O-V-E it!
5. We've had gorgeous, warm summer weather all week long.
Also:
- *the concert*
- At work we've been going outside for a picnic on our lunch break.
- I found out my summer holiday begins on July 2nd, so it's only four more weeks to freedom!
1. Kesäkynnet jälleen. 2. Istutin kirsikkapuun ja kaksi omenapuuta, toivottavasti menestyvät hyvin! 3. Kävimme taas metsässä; ihanassa, lumettomassa sellaisessa. 4. Pyöräily on mahtavaa! 5. Kesäisen lämmin ja aurinkoinen sää koko viikon. Sekä: - *konsertti* - Töissä olemme siirtyneet ruokatauoilla ulos piknikille. - Kesäloman ajankohta selvisi; se alkaa 2. heinäkuuta eli jo neljän viikon päästä!
EDIT: I must be really excited about my summer holiday... It's five
weeks away, not four! Well, let's hope the waiting will feel shorter
than that... Taidan olla tosi innoissani kesälomasta...
Sinnehän on viisi viikkoa, eikä neljä! Toivotaan, että odottaminen
tuntuu lyhyemmältä!
Funny. When you see mirror images of your surroundings, it looks like a whole other world. It's like you are still yourself, but somehow you have been dropped into a movie where anything strange could happen. Hassua. Kun katsot ympäristöäsi peilikuvana, se näyttää ihan erilaiselta. Aivan kuin olisit yhä oma itsesi, mutta sinut olisi yhtäkkiä heitetty keskelle elokuvaa, jossa mitä tahansa kummallista saattaa tapahtua.
My sister and her husband lent me this magnificent old treasure. I need to find film for it soon. Siskoni ja hänen miehensä lainasivat minulle tämän upean aarteen. Pakko löytää siihen filmiä pian.
My mind, that is! I went crazy when I received the results of my first roll of film with the Canon Canonet 28 (you can see the vintage camera *here in my old blog*). I like the photos much better than the ones I took with *Canon AF35M*, and I used the same film in both of them. I still need to adjust the aperture settings whenever I shoot with low light, but at least now I know how the camera behaves. I'm going to take the Canonet everywhere with me! Melkein menetin järkeni, kun näin ensimmäisen Canon Canonet 28:lla kuvaamani filmirullan tuotokset (kameran näet *täällä vanhassa blogissani*). Pidän sen jäljestä paljon enemmän kuin kuvista, jotka otin *Canon AF35M:llä*, vaikka käytin molemmissa samaa filmiä. Vielä täytyy säätää aukon kokoa kuvatessani hämärässä, mutta ainakin tiedän nyt miten kyseinen kamera käyttäytyy. Tästä lähtien Canonet kulkee mukanani kaikkialle!
P.S. I am going to need a new scanner. Being a perfectionist, I don't like the way my recent scanner changes the tone of the photos. I also need to look into developing the photos myself - it's so expensive here in Finland. The cheapest place I've found charges about 20Euros for developing a roll of 24 color exposures... Gee! Unless I win the lottery, I cannot afford to shoot film much longer! P.S. Tarvitsen uuden skannerin. Perfektionistina en pidä siitä, että nykyinen muuttaa kuvien sävyä. Täytyy myös selvittää voisinko ryhtyä kehittämään filmit vedoksineen itse; kuvien teettäminen kun on täällä Suomessa niin himskatin kallista. Halvin paikka, jonka olen löytänyt, veloittaa 24:stä värikuvasta melkein 20Euroa. Huhhuh! Tarvitsen lottovoiton, jos haluan jatkaa harrastustani!
Such a nice, long walk in the sun yesterday. There was a very chilly breeze, don't let the pictures fool you. We are so grateful that our dear labrador Jedi is still able to take these walks with us, even though he is almost 13 years old. Ihana, pitkä kävelylenkki aurinkoisessa, mutta tosi kylmässä tuulessa eilen. Olemme kovin kiitollisia siitä, että melkein 13-vuotias labradorimme Jedi jaksaa edelleen innolla lähteä näille kävelyille.
I think this flue is finally taking me over, I may have to stay home today. Tämä flunssa uhkaa viimein voittaa vastustukseni, joten taitaa tulla lepopäivä.
