Like there is no tomorrow

I was going to write about how health issues finally made me quit my job. How I am hopeful and excited about what future will bring and what fate has planned for me. How I broke my own record in skiing this winter. How spring has come and how I feel like I'm full of energy, how I can't wait to take on whatever challenge is to come.

Instead I will write about an innocent little boy who died in an explosion. I'll write about a mother who died in a fire in my hometown. About a friend who lost a friend. About another close person who suddenly lost her husband in the middle of some big changes in their lives.

I wonder why is it that we only remember to be grateful for what we have when we realise we could just as easily lose it. I am trying to figure out how to remind myself to be thankful for each day, every single moment of happiness we get to experience. And now, more than ever, I'm happy I had the courage to start pursuing the things I want from life. Because tomorrow it might be too late.

Dance like nobody's watching. Love like there is no tomorrow.

Aioin kirjoittaa siitä, kuinka terveyssyyt viimein saivat minut irtisanoutumaan työstäni. Siitä, kuinka toiveikas ja innoissani olen tulevaisuuden suhteen. Kuinka rikoin oman hiihtoennätykseni. Kuinka kevät on tullut ja olen täynnä virtaa, kuinka en malta odottaa pääseväni tarttumaan uusiin haasteisiin.

Sen sijaan kirjoitankin viattomasta pojasta, joka kuoli räjähdyksessä. Kirjoitan äidistä, joka kuoli tulipalossa paikkakunnallani. Ystävästä, joka menetti ystävän. Läheiseksi tulleesta tuttavasta, joka menetti puolisonsa juuri heidän ollessaan suurten elämänmuutosten keskellä.

En osaa sanoa miksi ihmisluonne on sellainen, että muistaa olla saamastaan kiitollinen vasta kun tajuaa sen voivansa menettää. Yritän keksiä kuinka voisin muistuttaa itseäni kiitollisuudesta joka päivä, aina kun koen pieniä onnenhetkiä. Ja nyt, enemmän kuin koskaan, olen onnellinen uskallettuani lähteä tavoittelemaan asioita, joita elämältäni haluan. Sillä huomenna voisi olla jo liian myöhäistä.

Tanssi, kuin kukaan ei näkisi. Rakasta, kuin huomista ei olisi.