Sorry for the silence. Leaving the cottage almost felt like the holiday was over, but I suddenly realised I still have this week of freedom. After our trip I've been sleeping (didn't want to waste time sleeping too much at the cottage!), trying to heal my leg (got burned last week while fixing up the grill for barbecuing, the wound got infected and now I'm on antibiotics), doing some gardening (seriously, with the very little time and the small yard we have I've started to think about a Japanese garden with lots of stones and sand...), seeing my godparents (it had been a very long while since), reading (finally!), and doing tons of laundry. I have hundreds of pictures of last week, I'm trying to inspire myself into going through them and showing you some of them - somehow it's a bit sad to look at them now, they make me wish I was still back there!
Hups, olen ollut taas hiljaa. Mökiltä lähteminen tuntui koko loman lopulta, kunnes tajusin, että tämä viikko on vielä vapautta. Reissun jälkeen olen nukkunut (eihän siihen mökillä raaskinut aikaansa haaskata), yrittänyt parannella jalkaani (poltin sen viime viikolla grilliä korjatessani, haava tulehtui, ja nyt jouduin hakemaan antibiootit), tehnyt pihahommia (puolivakavissani olen alkanut miettiä japanilaista kivipuutarhaa, kun sekä pihaa että vapaa-aikaa sen hoitamiseen on niin rajallisesti), nähnyt kummivanhempiani (edellisestä kerrasta oli kovin kauan), lukenut (viimeinkin!), ja pyykännyt järjettömät määrät. Viime viikolta on satoja kuvia, yritän kerätä innostusta käydä läpi ne kaikki, ja ladata vähän tännekin - niitä on hieman haikea katsella, kun haluaisin vain palata sinne takaisin!
Loman pitäisi olla paljon pitempi, mökkiretkien myös, kaikkien matkojen ja vierailujen ja kaikkien...koko kesän pitäisi olla pitempi. Huoh.
VastaaPoistaKuvissasi asuu aurinko vaikka tuo palovamma ei kuulosta kivalta... Nauti vapaudeta vielä!
Satu - Tosiaan, kaikki hyvä tuntuu aina loppuvan liian aikaisin. Mutta toisaalta, saattaisi jäädä kaihertamaan jos ehtisi kyllästyä lomaan ennen sen loppua. Ja jos aina olisi ihanaa, ei varmaan mikään kohta tuntuisi enää miltään! :D
PoistaKyllä tässä vielä nautiskellaan... :)
Nyt onkin hyvä syy levätä viimeinen lomaviikkoa, lepuuttaen jalkaasi.
VastaaPoistaSilloin kun vähiten odotat yllätystä silloin se tupsahtaa;)
maiju - Onneksi jalalla pystyy kävelylenkkejä tekemään, se ei ole enää niin kipeä kuin aiemmin. Huomenna käyn taas tarkastuksessa, nähdään onko lähtenyt paranemaan. Niinhän se on, että silloin sattuu kun ei osaa olla varuillaan! :)
PoistaKuvissasi on oikea kesä! Toivottavasti antibiootti parantaa jalan! Lempeitä lomapäiviä nyt vielä!!
VastaaPoistatinttarus - Tällekin päivälle odotin samanlaista hetkeä kuin näissä kuvissa, mutta vielä mitä. Aamulla onneksi ehdittiin aurinkokävelylle, äsken satoi niin että pelkäsin katon tulevan sisään... Arvaamatonta, tämä Suomen kesä! :)
PoistaLoma loppuu aina liian nopeasti. Ei ole vielä ainakaan minulle tullut vuosiin sellaista hetkeä, että palaisin innosta mennä takaisin töihin... Voisin vetelehtiä ikuisesti.
VastaaPoistaUi-jui, tuota koipea! Nythän on mätäkuu...
Pyöräilin eilen 25 km (eka kerta tänä kesänä) ja mietin, miten jaksat pyöräillä niin paljon... huuh ja puuh, ylämäkiä, ja onneksi myös alamäkiä. Takapuoli hellänä.
Jaanuliina - Niin se on, lomailuun tottuu vähän liikaakin... Aina se ensimmäinen työpäivä on vähän ankea.
PoistaVähän arveluttaa tämä jalka tosiaan. Huomenna käyn tarkistuttamassa sen, toivotaan lähteneen paranemaan hyvin. Olisi ankeaa jos se pahenisi, ja joutuisi viikkoja sen kanssa kärvistelemään. Hölmö kun olin, en osannut varoa kuumaa valurautaa!
Pyöräily vaatii kyllä vähän totuttelua, jos haluaa pitkiä matkoja huristella! Takamus ei ainakaan meikäläisellä ole vielä kivettynyt tarpeeksi, etteikö 40km:n kohdalla aina alkais ahdistaa... Mutta jos pidät vauhdin aluksi rauhallisena, ja mukana on paljon juomaa, energiaa (meillä esim. myslipatukoita tms.), aurinkovoidetta (tätä en voi korostaa tarpeeksi, pilviselläkin säällä olen käräyttänyt nahkani kun lenkit on olleet niin pitkiä), musiikkia tai mukava pyöräilykaveri, niin yllättävän nopeasti sitä jaksaa lisätä matkan pituutta. Hyvä sinä, 25km on jo tosi hieno suoritus ja vielä ekalla yrityksellä!