**

Lingonberries. Not my favorite, but I eat them anyway while walking in the woods.
Puolukoita. Eivät ehkä suosikkimarjojani, mutta napostelen niitä kuitenkin.

Whenever I see something like this, I almost expect a goblin to walk out.
Tällaisen nähdessäni melkein odotan menninkäisen kurkistavan ulos.

Climbing up and down the hills, jumping over ditches... My husband does not choose the easiest paths, but it's certainly a good exercise!
Mieheni ei valitse helpoimpia reittejä... Mäkiä ylös ja alas, ojien yli ja risukoista. Hyvää liikuntaa se ainakin on!

You are never alone in the forest. You may not see anyone (or anything), but you know they are there.
Metsässä ei koskaan ole yksin. Ketään (tai mitään) ei ehkä näy, mutta sen tuntee.

Sometimes there are a lot of *these fellows*. Harmless, but really annoying.
Joskus kavereina on *näitä*. Harmittomia, juu - mutta kerrassaan ärsyttäviä.

Some places just appeal to me, even if there's nothing special around.
Joihinkin paikkoihin ihastun, vaikkei niissä olisi mitään kovin erityistä.

Nature is the world's largest art gallery.
Luonto on maailman suurin taidegalleria.

If I didn't know better, I'd say this looks like it's going to snow soon. (I'm glad it didn't...)
Melkein väittäisin tämän näyttävän siltä, että kohta sataa lunta. (Onneksi ei sentään...)

Sometimes we suddenly run into a magical spot. A place that makes you feel like you're inside a storybook. This was one of those places.
Joskus törmätään yhtäkkiä taianomaiseen paikkaan, joka on kuin suoraan satukirjasta. Tämä paikka oli juuri sellainen.

Here's a little glimpse of our walk in the forest yesterday. You may have noticed that most of the photos of my husband are taken from behind. There are lots of reasons why I always follow him instead of leading... First of all, he is a hunter and carries a gun, so it's for my safety that I stay behind him. Another reason is that I am completely disoriented in the woods; I have no sense of right direction - he always knows where we are, no matter how long we've been walking around. Plus, when he goes first he finds the best spots to cross the ditches and other difficult places, and all I have to do is follow his steps!
Pieni vilaus eilisestä metsäretkestämme. Ehkä joku on huomannut, että melkein kaikki kuvat miehestäni on otettu selän takaa. On monia syitä miksi kuljen aina hänen jäljessään, enkä edellään. Tärkeimpänä se, että hän on metsästäjä ja kuljettaa mukanaan asetta. Turvallisuus siis ennen kaikkea. Lisäksi minulla ei ole minkäänlaista suuntavaistoa metsässä, kun taas hän tietää aina missä mennään - vaikka oltaisiin pyöritty ympäriinsä monta tuntia. Kaiken lisäksi hän raivaa tietä hankalissa risukoissa ja etsii parhaat ojanylityspaikat, minun tarvitsee vain seurata samoissa jalanjäljissä!

P.S. There is supposed to be a video above, but if you can't see it just click *here*.
P.S. Yllä pitäisi olla video, mutta jos sitä ei näy, klikkaa *tästä*.