lauantai 26. toukokuuta 2012

Rock. I mean rock!

On Thursday I got a desperate call from my sister. Her son (my godson) and the other kids on the highschool music class were going to have a concert that night, and she couldn't go because of another appointment. Someone was supposed to video the event but became sick, and she didn't know who else to turn to. I was going to be in a rush to make it there after work, but I'm so glad I decided to go. Later on I found out my niece and our goddaughter were performing too. They were all so awesome! Going up on that stage in front of everyone (at that age, when you are kind of fragile and so concious of yourself) is something I have to admire. And as my godson played the drums, the bass, the keyboards, the guitar AND singed (and probably made his girlfriend's heart flutter), I was almost in tears and thought what an Earth happened to that baby boy who used to chuckle at my funny face 16 years ago. Am I getting old..?
Torstaina sain siskoltani epätoivoisen puhelun. Hänen poikansa (siis kummipoikani) esiintyisi samana iltana bänditapahtumassa muiden yläkoulun musiikkiryhmäläisten kanssa, eikä sisko päässyt katsomaan muiden menojen vuoksi. Jonkun oli pitänyt videoida tapahtuma, mutta olikin sairastunut, eikä sisko tiennyt kenen muun puoleen kääntyä. Tiesin, että minulle tulisi kiire ehtiä töistä konserttiin, mutta onneksi suostuin. Myöhemmin selvisi, että myös toisen siskoni tytär sekä kummityttömme esiintyivät siellä. He kaikki olivat ihan uskomattomia! Kapuaminen lavalle kaikkien eteen (ja vielä tuossa iässä, kun on jotenkin haavoittuvainen ja kovin tietoinen itsestään) on ihailtavaa. Ja kun kummipoikani soitti rumpuja, bassoa, koskettimia, kitaraa SEKÄ lauloi (ja varmaan sai tyttöystävänsä sydämen läpättämään), melkein vuodatin kyyneleitä ja mietin mitä ihmettä tapahtui sille poikavauvalle, joka 16 vuotta sitten kikatti hassuille ilmeilleni. Olenko tulossa vanhaksi..?

8 kommenttia:

  1. Niin tuttu tuo sinun pohdintasi siitä, miten lapset voivat kuin varkain kasvaa melkein aikuisiksi. Minä olen jatkuvasti ällistynyt siitä, kuinka taitavia ja rohkeita nuoret nykyään ovat, emme me olleet.

    Nuo kuvat on muuten tosi hienoja, hyvä fiilis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar - Ajan kuluminen hämmästyttää siksikin, että itse muistaa omat teinivuotensa melkein kuin eilisen päivän. Tai ainakin kuvittelee muistavansa. Ja noista hetkistä kummipojan kanssa ei voi olla niin monta vuotta, ei millään! On se uskomatonta.

      Poista
  2. Ihanaa että sait mennä sinne!!!Nuo hetket ovat parhaita kun menneisyys ja tulevaisuus näkyvät ja kuuuvat samaan aikaan-Onnekas kummipoika kun sinut tätinään:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria - Olin tosi tyytyväinen, että lähdin konserttiin kiireestä huolimatta. Tavallisesta arki-illasta tulikin elämys. :)

      Poista
  3. Aika kuluu niin nopeasti. Ihmettelen ja ihailen minäkin, miten nuoret uskaltavat esiintyä nykyään ihan toisella tavalla kuin minä ja ikätoverini aikoinaan. Toisaalta ajatkin ovat toiset, on Idolsit sun muut. Sekin on hyvä, että mokaaminen ei - onneksi - ole enää häpeä, vaikka esim. Pikkuneiti ruoskii itseään jokaisesta pienestäkin tahtivirheestä. Yleensä kuulijan mielestä esitykset menevät aina tosi hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana - Muistan, kuinka musiikkiopistovuosina itsellenikin pieni soittovirhe konsertissa olisi ollut ihan maailmanloppu. Kuuntelijana sitä on paljon armollisempi. Ei mitään väliä jos joku menee vähän pieleen, kunhan fiilis on hyvä. Minustakin on mahtavaa, että uskaltautuivat esiintymään! Kerroin heti konsertin jälkeen näille tutuille nuorille, että ovat ihan mielettömiä. :)

      Poista
  4. Very nice experience for you to see this concert!
    And you're a "young" auntie, sure ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menthe Blanche - Yes, the concert was great! And to prove myself I am still young (at heart) I have a very short and quite shocking hairstyle now! :D

      Poista

Take your time.