**

Lingonberries. Not my favorite, but I eat them anyway while walking in the woods.
Puolukoita. Eivät ehkä suosikkimarjojani, mutta napostelen niitä kuitenkin.

Whenever I see something like this, I almost expect a goblin to walk out.
Tällaisen nähdessäni melkein odotan menninkäisen kurkistavan ulos.

Climbing up and down the hills, jumping over ditches... My husband does not choose the easiest paths, but it's certainly a good exercise!
Mieheni ei valitse helpoimpia reittejä... Mäkiä ylös ja alas, ojien yli ja risukoista. Hyvää liikuntaa se ainakin on!

You are never alone in the forest. You may not see anyone (or anything), but you know they are there.
Metsässä ei koskaan ole yksin. Ketään (tai mitään) ei ehkä näy, mutta sen tuntee.

Sometimes there are a lot of *these fellows*. Harmless, but really annoying.
Joskus kavereina on *näitä*. Harmittomia, juu - mutta kerrassaan ärsyttäviä.

Some places just appeal to me, even if there's nothing special around.
Joihinkin paikkoihin ihastun, vaikkei niissä olisi mitään kovin erityistä.

Nature is the world's largest art gallery.
Luonto on maailman suurin taidegalleria.

If I didn't know better, I'd say this looks like it's going to snow soon. (I'm glad it didn't...)
Melkein väittäisin tämän näyttävän siltä, että kohta sataa lunta. (Onneksi ei sentään...)

Sometimes we suddenly run into a magical spot. A place that makes you feel like you're inside a storybook. This was one of those places.
Joskus törmätään yhtäkkiä taianomaiseen paikkaan, joka on kuin suoraan satukirjasta. Tämä paikka oli juuri sellainen.

Here's a little glimpse of our walk in the forest yesterday. You may have noticed that most of the photos of my husband are taken from behind. There are lots of reasons why I always follow him instead of leading... First of all, he is a hunter and carries a gun, so it's for my safety that I stay behind him. Another reason is that I am completely disoriented in the woods; I have no sense of right direction - he always knows where we are, no matter how long we've been walking around. Plus, when he goes first he finds the best spots to cross the ditches and other difficult places, and all I have to do is follow his steps!
Pieni vilaus eilisestä metsäretkestämme. Ehkä joku on huomannut, että melkein kaikki kuvat miehestäni on otettu selän takaa. On monia syitä miksi kuljen aina hänen jäljessään, enkä edellään. Tärkeimpänä se, että hän on metsästäjä ja kuljettaa mukanaan asetta. Turvallisuus siis ennen kaikkea. Lisäksi minulla ei ole minkäänlaista suuntavaistoa metsässä, kun taas hän tietää aina missä mennään - vaikka oltaisiin pyöritty ympäriinsä monta tuntia. Kaiken lisäksi hän raivaa tietä hankalissa risukoissa ja etsii parhaat ojanylityspaikat, minun tarvitsee vain seurata samoissa jalanjäljissä!

P.S. There is supposed to be a video above, but if you can't see it just click *here*.
P.S. Yllä pitäisi olla video, mutta jos sitä ei näy, klikkaa *tästä*.

A camera recommendation

 

Ever since I got *my first DSLR camera* I have oooh'd and wow'd it's features and thought I could never go back to pocket cameras - or at least that I would not like the results at all. Lately I've gone nuts about old film cameras, and shooting film has made my interest towards digital photography even lower. There is a certain touch in film photos that digital stuff will never achieve.

There was only one problem. As we no longer had a digital pocket-size camera, there would never be photos of me unless I took them myself. My husband wasn't interested in learning to use the "complicated" DSLR, so I was always the one behind the camera. Also, as it is a piece of rather expensive equipment, I had doubts about taking it everywhere with me. What if I happened to drop it? What if it got wet? Besides, it's a big and heavy camera - and my husband has no mercy in choosing easier paths for me and my camera in the woods...

So we decided to buy a pocket camera, too. We got a Canon Powershot D20, and even though we were very aware of the price, we were more aware of the fact that we needed a camera that could handle our hikes in the nature. This one does. It's water and dustproof, it can handle a drop from 1,5m and take pictures in very cold temperatures. On top of it all if we want it to, this camera will use the GPS feature to mark the location to each photo. (That's very useful as we wander in the nature a lot.) These were the things that made us choose it, even though we had to pay a little more than we would have liked to.

Yesterday I took the camera out for a test run. I was pleasantly surprised by the quality of the photos, and the special features it has! The photos above have NOT been photoshopped in any way, I have only reduced the size to make the uploading faster. The special effects in some of the shots have been created with the camera itself, so that actually saves a lot of time, not having to use the computer to do that.

And even though all these were taken by me, my husband is finally interested in using the camera again. Yay! If you are looking for a good, durable, small camera - I highly recommend this one. There are a few things I would change (for example the layout of the buttons) and I'm still more a fan of the DSLR and film cameras, but I am quite happy about our purchase.

*Ensimmäisen digitaalisen järjestelmäkamerani* hankinnasta lähtien olen ihastellut sen monipuolisia ominaisuuksia ja ajatellut, etten koskaan voisi palata digipokkareihin - tai en ainakaan olisi niiden otoksiin tyytyväinen. Viime aikoina olen hurahtanut filmikameroihin, ja filmille kuvaaminen on vähentänyt kiinnostustani digikuvausta kohtaan entisestään. Digitaaliset kuvat eivät ole onnistuneet saavuttamaan sitä tunnelmaa, jonka filmikuvissa näen.

Oli kuitenkin pieni ongelma. Koska meillä ei enää ollut taskukokoista kameraa, minusta ei koskaan ollut kuvia ellen ottanut niitä itse. Mies ei halunnut opetella "hankalan" järjestelmäkameran käyttöä, joten minä olin aina kameran takana. Ja koska oli myös kyse aika arvokkaasta laitteesta, epäröin sen kuljettamista joka paikkaan. Entä jos pudottaisin sen? Tai jos se kastuu? Sitä paitsi, isoa ja painavaa kameraa on hankala kuljettaa kaikkialle - varsinkin, kun mies ei sääli minua valitessaan kulkureittejä metsässä...

Niinpä päätimme hankkia myös pikkupokkarin. Uusi kameramme on Canon Powershot D20, ja vaikka olimme hyvin tietoisia hintalapusta, olimme enemmän tietoisia olosuhteista joita kameran tulisi kestää. Tämä pärjää menossa mukana. Se on vesi- ja pölytiivis, kestää puolentoista metrin pudotuksen ja pakkasta. Lisäksi siinä on GPS-paikannin, joka halutessamme merkitsee kuviin koordinaatit niiden ottamispaikalla. (Varsin kätevä lisä metsäretkillämme.) Näiden ominaisuuksien vuoksi valitsimme sen, vaikka hinta ei ollutkaan aivan toivomamme.

Eilen otin kameran testiin. Olin yllättynyt suhteellisen hyvästä kuvanlaadusta, sekä erikoisominaisuuksista. Ylläolevia kuvia EI ole muokattu kuvankäsittelyohjelmalla, olen vain pienentänyt niitä lataamisen nopeuttamiseksi. Joissakin kuvissa käytetyt erikoisefektit on luotu suoraan kameralla, ja tämähän nopeuttaa huomattavasti jälkikäsittelyä, kun ei tarvitse muokata tietokoneella.

Ja vaikka kaikki nämä kuvat ovat minun ottamiani, mieheni on viimeinkin taas kiinnostunut tarttumaan kameraan! Jos etsit hyvää, kestävää ja pientä kameraa - suosittelen tätä lämpimästi. Vaikka mielelläni tekisin tähän malliin muutamia pieniä muutoksia (esim. näppäinten sijainnin suhteen) ja edelleenkin liputan järjestelmä- ja filmikameroiden puolesta, olen yllättyneen tyytyväinen ostokseemme.

Tuesday evening

Two little homes

Siili is Finnish and means a hedgehog. We have seen several hedgehogs walking on our yard and the nearby streets this summer. In the centre of the town they don't have many suitable places to hibernate in the winter, so my husband and I decided to set two little houses for them on our backyard. We will fill them up with hay and leaves, and add a tube to the doorway so that bigger animals can't fit in.

I am quite proud of myself. My husband and I made the back and side walls together, all the rest I managed to put together by myself. I hope the residents will like their new homes!

Pihallamme ja läheisillä teillä on näkynyt kesän mittaan paljon siilejä. Koska asumme keskustassa, luontaiset talvehtimispaikat ovat niiltä vähissä. Siksi päätimme mieheni kanssa tehdä kaksi pientä kotia takapihallemme niitä varten. Täytämme ne heinällä ja lehdillä, ja laitamme vielä oviaukkoihin putkea, jotta isommat eläimet eivät mahdu sisälle.

Olen melkoisen ylpeä itsestäni. Sivu- ja takaseinät teimme yhdessä mieheni kanssa, kaikki loput olen nikkaroinut omin käsin. Toivottavasti asukkaat pitävät uusista kodeistaan!

**

I wish autumn was forever.

Olisipa ikuinen syksy.

It was a dark and stormy night...

Just wanted to show you what our *coffeeroom* looks like on a dark and stormy autumn night...

Tältä näyttää *kahvihuoneessamme*, kun on synkkä ja myrskyinen syysilta...