Garbage (not the band)

I am coming down with a cold so no bike riding today. Instead we went for a slow walk by the river. I was just saying something to my husband about how brown and grey everything is at this time of year, when we started spotting some colorful stuff. Too bad it wasn't flowers or anything like that... Junk. All kinds of plastic canisters and bottles here and there along the riverside. I'm sure some of them were washed away with the floods with no intention of littering, but then there were ice-cream boxes and liqueur bottles that had to be just thrown away by someone. I don't know what they were thinking. Anyway, we collected together every piece we could find and we're hoping to go back with garbage bags. Can't expect this globe to take care of us unless we take care of it first!
Flunssa on iskemässä, joten tänään ei päästy pyöräilemään. Sen sijaan käytiin rauhallisella kävelyllä joella. Pääsin juuri sanomasta miehelleni kuinka harmaata ja ruskeaa kaikki on tähän aikaan vuodesta, kun siellä täällä alkoi pilkahdella väriläiskiä. Harmi, etten puhu nyt kukista... Romua. Kaikenlaisia muovisia kanistereita ja pulloja pitkin jokivartta. Olen varma, että osa niistä on huuhtoutunut tulvan mukana ihan vahingossa, mutta jäätelörasiat ja likööripullot eivät taida tipahtaa luontoon ihan itsestään. En tajua miten kukaan kehtaa heittää niitä muualle kuin roskikseen. Joka tapauksessa keräsimme yhteen kasaan kaikki mitä löysimme ja ajattelimme palata takaisin jätesäkin kanssa. Ei kai maapallo meistä huolehdi, jos emme me ensin siitä!

Livingroom before and after

Finally I've had a moment to take pictures of our new livingroom, or the tavern, as we call it these days. This was a change made completely by renewing the furniture; I painted this room six years ago when we moved in, and didn't want to start painting it again. We never even meant to touch this room when we started the home improvement project, but as we went on the room was begging for a change. This is what it used to look like:
Viimeinkin on ollut hetki aikaa räpsiä kuvia uudesta olohuoneestamme, tai tavernasta, joksi se on nyt nimetty. Tämä muutos tehtiin pelkästään huonekaluja vaihtamalla; maalasin kyseisen huoneen 6 vuotta sitten muuttaessamme, enkä halunnut ryhtyä uuteen maalausremonttiin vielä. Kodin kunnostuksen alkaessa tälle huoneelle ei edes pitänyt tehdä mitään, mutta homman edetessä se tuntui huutavan muutosta. Tältä siellä näytti ennen:

The room had become just a place to watch TV (and eat dinner by the telly, which I do not like). There is a fireplace in the corner but not too much room to enjoy it, as the sofas and other furniture took so much space. The room had quite a lot of light (sometimes maybe even too much) but it felt crowded and unorganised, no matter how I changed the places of the sofas.
Huoneesta oli tullut vain TV:n katselupaikka (ja paikka, jossa syödään töllön ääressä, mistä en yhtään tykkää). Nurkassa on takka, mutta ei paljon tilaa siitä nautiskeluun, koska sohva ja muut huonekalut veivät neliöitä. Huone oli kyllä valoisa (joskus ehkä liiankin), mutta tuntui ahtaalta ja epäjärjestelmälliseltä, vaikka kuinka vaihdoin huonekalujen paikkaa.

Now it looks like this:
Nyt se näyttää tältä:

As we created the separate TV-movie-gameroom, we got rid of the old TV. We sold the old sofas and gave the TV-stand and coffee table away. We still have the big chair but I'm hoping to replace it with two or three smaller ones some day.
Kun teimme toisaalle TV-elokuva-pelihuoneen, hankkiuduimme eroon vanhasta telkkarista. Myimme sohvat ja lahjoitimme TV-tason sekä kahvipöydän pois. Iso nojatuoli on edelleen jäljellä, mutta toivon voivani korvata sen kahdella tai kolmella pienemmällä joskus myöhemmin.

Now that we had a lot more space we were able to get a dining table for six - we got it second hand for a bargain price, thanks to the buy'n'sell groups on Facebook. I bought a cotton sheet and instead of ironing, I wrinkled it up as much as I could and threw it on the table. I also got some faux tulips (real ones would have been nice, but wouldn't last a day) for each place.
Väljään tilaan pystyimme viimein hankkimaan kuuden hengen ruokailuryhmän. Se löytyi käytettynä edullisesti Facebookin osto- ja myyntiryhmästä. Ostin puuvillalakanan, mutta silittämisen sijaan rypistin sen ihan ruttuun ja heitin pöydälle. Kullekin paikalle laitoin myös tekotulppaanin (olisin suosinut oikeita, jos kestäisivät vähän kauemmin kuin päivän).

We found a three-piece bookshelf at a flea market and separated the parts, as together the dark shelves looked a bit too heavy. The beautiful old folding screen was found through Facebook, and I added some fake olive vine until I can make something grow on it for real!
Kirpputorilta löytyi kolmiosainen kirjahylly, jonka osat erotimme eri paikkoihin, ettei se näyttäisi liian raskaalta. Ihana vanha sermi löytyi taas Facebookin kautta; siihen kieputin muovista oliiviköynnöstä, kunnes saan kasvatettua sen ympärille jotain ihan oikeaa.

I found orange and brown curtains at a local store and placed them on top of each other to create a little shade for the dining spot. Then I pulled them together at the bottom with a simple orange, plastic rope. I wanted it to feel like we were sitting in a tavern, where you would almost expect a waiter to come and serve your dinner.
Oranssit ja ruskeat verhot löytyivät paikallisesta marketista. Laitoin ne päällekkäin, jotta saisin ruokailutilaan vähän enemmän varjoa. Alhaalta solmin ne yhteen yksinkertaisella oranssilla muoviköydellä. Halusin tavernamaisen tunnelman; että melkein voisi odottaa tarjoilijan yhtäkkiä saapuvan kysymään mitä saisi olla.

There still is a nice view straight to our *coffee room*.
*Kahvihuoneeseen* näkee yhä kivasti.

I fell in love with the yellow house in the beautiful picture dear *Rachel* sent me. It actually inspired me to use orange and yellow as highlight colors. The shabby white chandelier is my absolute favorite.
Ihastuin keltaiseen taloon kuvassa, jonka *Rachel* lähetti minulle. Siitä itse asiassa sain ajatuksen käyttää korosteväreinä oranssia ja keltaista. Valkoinen, kulunut kynttiläkruunu on ehdoton suosikkini.

If you ever happen to be around, you're most welcome!
Tervetuloa kylään meille!

Row, row, row the boat...

We saw two definite signs of spring today. The flood and the birds. It's so weird when the trees seem to be growing in the middle of a lake. And yes, someone was actually rowing a boat on a field.
Tänään nähtiin kaksi varmaa kevään merkkiä; tulvat ja muuttolinnut. On hirveän kummallista nähdä puiden kasvavan järvestä. Ja tosiaankin, siellä joku souteli keskellä peltoa.

Quite the critique

Jedi tends to judge a book by it's covers!
Meillä asuu Jedi, kirjallisuuskriitikko...

You know, I didn't actually need more snow.
Hyvää kevättä..?

Home improvement news

Just a little taste of our so called tavern, which used to be our livingroom. We have made some big changes again (and I haven't even showed you the movie room yet!) to make our home as comfortable as possible to live in. Hope to show you more soon!
Pikku maistiainen nk. tavernastamme, joka ennen kulki olohuoneen nimellä. Täällä on tehty taas paljon muutoksia (enkä ole edes elokuvahuonetta ehtinyt teille esitellä!), jotta kotimme olisi mahdollisimman viihtyisä. Toivottavasti ehdin esitellä sitä pian enemmän!

In the woods, 3

In the woods, 2

In the woods, 1

Lately

 

During last week we had gorgeous weather (I even got a sunburnt nose yesterday on a four hour walk in the woods). The daytime sun and below zero temperatures at night have made the snow solid, so we have been able to ski and walk in places we can't usually go to. This doesn't happen every year so I've been very pleased with the situation.

Viime viikon aikana olemme saaneet nauttia upeasta säästä (eilisen neljätuntisen metsäkävelyn aikana aurinko poltti nenäni). Aurinkoiset päivät ja yöpakkaset ovat synnyttäneet kestohankia, joten olemme voineet hiihtää ja kävellä paikoissa, joihin ei normaalisti pääsisi. Tätä ei tapahdu joka vuosi, joten olen ollut tilanteesta kiitollinen.

Because of my lack of free time on weekdays I have put together a few posts of our outdoor moments, and set them to be published each day this week. I could never get tired of the woods - I hope you won't, either. Enjoy!

Koska arkisin vapaa-aikani on vähissä, olen koonnut näistä ulkoiluhetkistä muutaman kuvapostauksen ja asettanut ne automaattiseen julkaisuun päivittäin tälle viikolle. En voisi koskaan väsyä katselemaan metsää - toivottavasti ette tekään. Olkaa hyvät! 

For a while even he didn't know where we were. I wouldn't have minded getting lost at all.

Hetkeen edes hän ei tiennyt missä ollaan. Kun suunta viimein löytyi, taisin olla vähän pettynyt.

Easter bonfire

Easter bonfires are common around the part of Finland I live in. They are burned on Holy Saturday and people used to believe they would chase the bad spirits away. When I was a child this was the most important Easter event for me. It was exciting to stay up late and watch the big fire. Sometimes our parents also drove us around town to see other fires - but more often people came to see ours (there's a field right in front of my parents' house and we were able to make big fires there).
Kun olin pieni, kokon polttaminen oli jännittävin pääsiäistapahtuma. Oli mahtavaa valvoa myöhään ja tuijotella suuria liekkejä. Joskus vanhempamme kuljettivat meitä autolla ympäri kylää muita kokkoja katsomassa, mutta useimmiten ihmiset vierailivat meidän kokollamme (vanhempieni talon edessä on pelto, johon pystyimme tekemään varsin suuria kokkoja).

When I became older the bonfires sort of lost their meaning. I haven't been to one in years. But this year I noticed I would have loved to have one. My husband said the same thing. I guess when you get older you long for the things you had in your childhood... Anyway, since my Dad passed away we haven't had the same kind of bonfires we used to. These photos are from 1998, when my husband and I had only been dating for a few months. I remember how we went to the forest with my Dad and collected a huge pile of tree branches. It certainly was a fire to remember and I cherish those moments even more now. I'm thinking next year we need to build a big one again.
Vanhemmaksi tultuani kokot jotenkin menettivät merkityksensä. En ole käynyt kokolla vuosiin. Tänä pääsiäisenä kuitenkin huomasin kaipaavani sitä. Mieheni sanoi ihan samaa. Ehkä vanhetessaan alkaa kaivata asioita, jotka lapsena olivat tärkeitä... Niin tai näin, meillä ei ole panostettu pääsiäiskokkoihin yhtä kovasti sen jälkeen kun isäni kuoli. Nämä kuvat ovat vuodelta 1998, kun olimme mieheni kanssa seurustelleet vasta muutaman kuukauden. Muistan, kuinka lähdimme isän mukaan metsään keräämään valtavat määrät oksia. Se kokko, ja ne hetket ovat jääneet mieleen erityisinä. Ensi vuonna täytyy kyllä ryhtyä puuhaan.