Yesterday, when we went to the forest again, something amazing happened.
Eilen, kun olimme taas metsässä, tapahtui jotain aivan mahtavaa.
My husband suddenly noticed
*this*.
Mieheni huomasi yhtäkkiä *tämän*.
There it was, the king of the forest. A moose bull, a really big one. When my husband saw it, it was just standing there (it's incredible how quietly they can move in the forest, you only notice them when they're right next to you). When it saw us, it suddenly charged towards us for a few meters. For a while I thought it would attack; it's their mating time and they can be unpredictable at the moment. It stood there, staring right at us, and I think I whispered to my husband "it's going to come here".
Siinä se oli, metsän kuningas. Valtavan suuri hirvisonni. Kun mieheni huomasi sen, se vain seisoskeli jonkin matkan päässä (hirvi liikkuu metsässä uskomattoman hiljaisesti, sen huomaa vasta kun se on aivan lähellä). Kun sonni näki meidät, se yhtäkkiä ryntäsi meitä kohti muutaman metrin verran. Hetken aikaa luulin, että se hyökkäisi; on hirvien kiima-aika, ja ne saattavat olla nyt hieman arvaamattomia. Sonni seisoi paikallaan ja tuijotti suoraan meitä. Taisin kuiskata miehellekin, että se aikoo tulla tänne.
The moose decided it's not worth a fight, and suddenly ran away. Ran so fast I was having a hard time keeping up with it on the camera, as you can see. When they decide to move quickly, it's a little scary. It's horns were clacking on the trees, branches were braking and there was a certain sound. You know, the kind of sound you hear that immediately tells you it's something huge.
Hirvi päätti olla haaskaamatta meihin aikaansa ja lähti yhtäkkiä juoksemaan. Se juoksi niin lujaa, etten meinannut pysyä kamerallani perässä, kuten näkyy. Kun hirvet päättävät pistää vauhtia, on näky melkein pelottava. Sen sarvet hakkasivat puihin, oksat katkeilivat ja kuului sellainen ääni. Tiedättehän, ääni jonka perusteella heti arvaa kyseessä olevan jotain tosi suurta.
This was the second time that I've ever ran into moose in the forest. The first time was a few years ago, when my husband and I were on a walk in the woods as usual. That time there was a moose cow with two calves. They were walking very quietly, stared at us for a while and then just kept on going, peacefully. This moose bull was definitely more aggressive, yet I felt no fear. I was humbled by the whole experience and even though I know it could be dangerous, I wanted so much to see it again. I hope I will, some day.
Tämä oli toinen kerta eläessäni, kun törmään hirveen metsässä. Ensimmäinen kerta oli muutama vuosi sitten, kun mieheni kanssa olimme jälleen retkillämme. Silloin näimme hirviemän kahden vasansa kanssa. Ne kävelivät hiljaa, tuijottivat hetkisen meitä ja jatkoivat sitten rauhallisesti matkaansa. Tämä sonni oli huomattavasti aggressiivisempi, mutten silti osannut pelätä. Tunsin nöyrää kunnioitusta saadessani kokea jotain tällaista - ja vaikka tiesin, että se saattaisi olla vaarallista, halusin vain palavasti nähdä sen uudestaan. Ehkä vielä joskus.
