The bliss of skiing

Saturday morning I went skiing for the first time this winter. It was 10 kilometers of full bliss, although now I'm walking like a penguin because of the sore muscles. (You can find my 2011 posts of skiing *here*.)
Lauantaina aamupäivällä tein ensimmäisen hiihtolenkin tälle talvelle. Kymmenen kilometriä ihanaa autuutta, tosin nyt kipeät lihakset aiheuttavat ankkakävelyä. (*Täällä* hiihtojuttujani viime vuodelta.)

A while back an acquaintance of mine heard that skiing is one of my hobbies, and started giving me advice that I should not eat before skiing, so I would burn more calories. I was a little amused. I do not ski to burn calories. I ski because it is one of the most magnificent things in the world. You need to work hard to make it through all those kilometers, sometimes the weather is nasty, sometimes you're just on a bad mood even to begin with. But then you make a turn and see something like this:
Jonkin aikaa sitten tuttava kuuli minun harrastavan hiihtoa ja neuvoi olemaan syömättä ennen lenkkiä, jotta polttaisin mahdollisimman paljon kaloreita. Olin hieman huvittunut. En hiihdä kaloreita polttaakseni. Hiihdän, koska se on upeimpia juttuja maan päällä. Joskus täytyy tehdä kilometrien eteen tuskaista työtä, joskus sää on ikävä, joskus sitä vain on valmiiksi huonolla tuulella jo lähtiessään. Mutta sitten seuraavan mutkan takaa tuleekin eteen jotain tällaista: 

This cannot be measured in calories.
Tätä ei voi kaloreissa mitata.